Viesti, media ja modaliteetti
|
Digitaalista mediaa
käytetään viestintään.
Viestinnän konseptit voidaan jakaa seuraavasti:
- Viesti.
Viesti
käsittää sisällön, jota
välitetään lähettäjältä
vastaanottajalle.
- Media.
Medialla
tarkoitetaan tapaa, jolla viesti välitetään
lähettäjältä vastaanottajalle.
- Modaliteetti.
Modaliteetti kuvaa aistia, jolla viesti lähetetään tai
vastaanotetaan, esimerkiksi valokuvan yhteydessä
näköaisti, tai äänen yhteydessä kuuloaisti.
Viesti välitetään median välityksellä
vastaanottajalle, joka vastaanottaa sen jotain modaliteettia
hyödyntäen. Digitaalisessa mediassa ylivoimaisesti eniten
käytetyt modaliteetit perustuvat kuuloaistin ja
näköaistin käyttöön. Tuntoaistia
käytetään jonkun verran, esim. puhelimen
värinähälytin ilmoittaa saapuvasta puhelusta puhelimen
taskussa ollessa tuntoaistin kautta. Hajuaistin
hyödyntämistä on tutkittu jonkin verran, mutta
kaupallinen käyttö on vähäistä. Makuaistin
hyödyntäminen on vielä vähäisempää.
Kun digitaalista mediaa suunnitellaan, suunnittelijan tavoitteena on
yleensä saada viestinsä mahdollisimman tehokkaasti ja
muuttumattomasti vastaanottajalle. Tähän tavoitteeseen
voidaan suuresti vaikuttaa sillä, minkälaisia mediavalintoja
viestin ilmaisussa tehdään. Mediavalinnassa voidaan
käyttää hyväksi kognitiivisia malleja ihmisen
tiedonkäsittelyprosessista. Mediavalinnalla pyritään
tilanteeseen,
jossa viestin vastaanottaja pystyy kognitiivisesti prosessoimaan
viestin ongelmitta. Ongelmia voi syntyä esimerkiksi seuraavissa
asioissa:
- Kapasiteetin
ylitys. Jos
vastaanottaja joutuu vastaanottamaan tietoa liian paljon liian
lyhyessä ajassa, hänen lyhytaikainen muistinsa ei pysty
käsittelemään sitä.
- Tiedon
yhdistämisen ongelma.
Jos eri mediat sisältävät erilaisia viestejä, voi
työmuisti epäonnistua tiedon palasten
yhdistämisessä kokonaisuuksiksi.
- Kilpailevien
medioiden ongelma.
Jos kaksi tai useampi samanaikainen dynaaminen media vaatii samoja
kognitiivisia resursseja, vastaanottajan kognitiiviset kyvyt voivat
riittää vain toisen median käsittelyyn. Esimerkiksi jos
video sisältää tekstuaalisia elementtejä ja
samanaikaisesti ääninauhalla on puhetta, sekä tekstin
että puheen ymmärtäminen kilpailevat samanaikaisesti
kielen ymmärtämisen kognitiivisesta resurssista.
- Tiedon
tulkitseminen aiempaa
tietoa hyväksikäyttäen. Vastaanottaja
ymmärtää viestin tulkitsemalla sitä
pitkäaikaisessa muistissaan olevien aiempien kokemuksten ja
oppimien kautta. Jos viesti sisältää outoja
elementtejä joiden ymmärtämiseen liittyvää
aiempaa tietoa ei löydy, viestin tulkinta ei onnistu.
- Multitasking.
Myös
monen prosessin yhtäaikainen tekeminen (multitasking) voi tuottaa
ihmisille kognitiivisia ongelmia, joiden takia esimerkiksi viestin
vastaanottaminen samalla kuin yrittää itse tuottaa uutta
viestiä voi olla ongelmallista.
Mediamuodot voidaan jakaa karkeasti ottaen kahteen luokkaan:
realistisiin ja epärealistisiin medioihin. Tällä jaolla
pyritään kuvaamaan median suhdetta reaalimaailmaan.
Epärealistiset mediat on luotu ihmisen toiminnan tuloksena ilman
reaalimaailman vastinetta. Joskus rajaa näihin kahteen luokkaan on
vaikea vetää - esimerkiksi muotokuvamaalaus on toisaalta
täysin ihmisen luoma, mutta toisaalta voi kuvata reaalimaailman
kohdetta lähes yhtä hyvin kuin passikuva (joka taas on
realistinen media).
Realistiset mediat voidaan edelleen jakaa kuviin ja ääniin.
Kuvia voi olla joko liikkuvia tai staattisia. Liikkuva realistinen kuva
voisi esittää vaikka laukkaavaa hevosta, kun taas esimerkki
staattisesta realistisesta kuvasta voisi olla passikuva. Realistinen
ääni on äänitettyä luonnollista
ääntä, kuten linnunlaulua.
Epärealististen medioiden kirjo on laajempi. Kuvien ja
äänen lisäksi on muita kieleen perustuvia medioita,
kuten kirjoitettuun kieleen perustuvat kirjat, matemaattiset kaavat ja
puhuttu narratiivi. Epärealistista ääntä voisi
edustaa synteettinen musiikki. Epärealistisesta liikkuvasta ja
staattisesta kuvasta esimerkkeinä voisivat olla vaikka
piirrosfilmi ja piirakkakaavio.
Mediavalinnassa kohderyhmän tunteminen ja tulevan käytön
ymmärtäminen on oleellista. Sokeille käyttäjille on
turha suunnitella hyvin visuaalista mediaa.
Ihmisen silmät katsovat kuvaa siten, että katse kohdentuu
nopeasti pisteestä toiseen pisteeseen. Suunnittelija pystyy
visuaalisten elementtien valinnalla vaikuttamaan siihen, mihin ihminen
kiinnittää huomiota. Yleisesti ottaen, silmät hakeutuvat
ensisijaisesti liikkuviin muotoihin, sitten monimutkaisiin, poikkeaviin
ja värikkäisiin kohteisiin. Koska ihminen vastaanottaa
visuaalista tietoa jatkuvasti, se säilyy työmuistissa
erittäin lyhyen aikaa. Tästä on esimerkkinä
niinkutsuttu "muutossokeus" (change blindness). Muutossokeus on
ilmiö, jossa ihminen ei havaitse muutosta visuaalisessa
informaatiossa - "katsoo muttei näe".
Tässä esimerkissä on käytetty kahta kuvaa,
jotka hieman poikkeavat toisistaan. Koska kuvien väliin on
laitettu harmaa kuva, ehtii visuaalinen tieto jo hävitä
ihmisen työmuistista ja muutoksen havainnointi on vaikeaa. Kuvien
väliin ei välttämättä tarvita edes kokonaan
kuva-alan täyttävää harmaata, vaan jopa
muutoksen aikaiset "mutaläiskät" sekoittavat muutoksen
näkemistä tarpeeksi.
Aivan
viimeaikoina on tutkimuksissa huomattu, kuinka
hämmästyttävän nopeaa ihmisen visuaalinen
havainnointi on. Kanadalaiset tutkijat huomasivat, että ihmiset
muodostavat ensivaikutelmansa webbisivun visuaalisesta ulkoasussa 50
millisekunnissa. Tässä ajassa ei voi erottaa yksityiskohtia,
vaan mielikuva muodostuu korkean tason visuaalisesta vaikutelmasta.
Tutkijat uskovat, että nopeasti muodostettava ensivaikutelma on
erittäin krittinen käyttökokemuksen kannalta - huono
ensivaikutelma ajaa kävijän sivulta pois nopeasti, kun taas
hyvä ensivaikutelma heijastaa positiivista kokemusta niinkutsutun
"halo-efektin" ansiosta koko palveluun.
Toimintokeskeinen median valinta
Kun halutaan antaa tietoa
fyysisistä ominaisuuksista, yleensä realistinen
visuaalinen media sopii parhaiten. Esimerkiksi kun halutaan että
vastaanottaja tunnistaisi kasvin sen fyysisten ominaisuuksien
perusteella, valokuva
kasvista auttaa paljon. Jos kohteen fyysisistä tiedoista
tarvitaan tarkempaa tietoa, kuvaan voidaan liittää
selittävää tekstuaalista informaatiota, kuten mittoja.
Käsitteellisen
tiedon
välittämisessä kieleen perustuvat mediat, kuten
kirjoitettu teksti tai puhe, ovat sopivimpia. Jos tietoon liittyy
monimutkaisia riippuvuuksia, riippuvuuksien esittämiseen monesti
sopivat parhaiten epärealistiset kuvat (kuten diagrammit tai
taulukot). Kieleen perustuvat mediat sopivat parhaiten myös
kuvailevan tiedon esittämiseen.
Paikkatiedon
esitykseen
pysähtynyt kuva on yleensä sopivin. Paikkatiedon
esittämiseen erilaiset karttaesitykset
ovat yleisiä, joskus voidaan käyttää myös
realistista valokuvaa. Jos halutaan kertoa kuinka tiettyyn paikkaan
pääsee, ja esitys vaatii monimutkaisen polun
esittämistä, voi myös liikkuva kuva olla paikallaan.
Kvantitatiivisen
tiedon ja arvojen
esitykseen numeerinen teksti ja taulukot sopivat luonnollisesti
parhaiten. Numeerista tietoa voi havainnollistaa graafeilla ja
kaavioilla. Puhe tai muu dynaaminen media ei sovi hyvin arvojen
esittämiseen, koska tiedon tarkistaminen jälkeenpäin on
hankalaa.
Toiminnan esittämiseen sopii parhaiten joko pysähtynyt tai
liikkuva kuva. Jos toiminta on luonteeltaan vaiheittaista,
pysähtynyt kuva jokaisesta vaiheesta toimii hyvin. Tästä
voisi olla esimerkkinä kaktuksen
varttaminen tai origamin
taittaminen. Molemmissa esimerkeissä on käytetty
selventävää tekstiä kuvaamaan vaiheita, mutta voisi
hyvin kuvitella, että myös englantia osaamaton saisi
kohtuullisen hyvin selville, kuinka toiminnassa edetään. Jos
toiminta on luonteeltaan hyvin monimutkaista tai jatkuvaa, liikkuva
kuva voi olla parempi. Tällaisesta esimerkkinä voisi olla
vaikka käännöksen
tekeminen lumilaudalla.
Tapahtumista
ilmoittamiseen
ääni on monesti sopiva. Esimerkiksi varoituksiin on monesti
luonnollista liittää käyttäjän huomiota
herättävä äänimerkki. Myös
sähköpostijärjestelmät ilmoittavat uusien
sähköpostien saapumisesta monesti
äänimerkillä. Abstrakteissa tapahtumissa puheen tai
tekstin käyttö selventämään
äänimerkin tarkoitusta on tarpeen.
Tilatiedon
esittämiseen
joko kieleen tai pysähtyneeseen kuvaan perustuvat mediat sopivat
hyvin. Esimerkiksi säätilaa
kuvataan kuvasymbolein ja selventävin tekstein. Tilan muutoksien
kuvauksessa sarja pysähtyneitä kuvia tai liikkuva kuva toimii
hyvin.
Esteettisyyteen painottuva median valinta
Esitysmedian valinnassa suunnittelija joutuu huomioimaan sekä
toimintoon liittyviä vaatimuksia, että esteettisiä
seikkoja. Joskus nämä voivat olla ristiriidassa
keskenään. Esteettiset preferenssit ovat myös vahvasti
kulttuuri- ja henkilösidonnaisia. "Kauneus on katsojan
silmässä" pätee myös mediavalinnoissa. Jotain
yleisohjeita voidaan silti antaa.
Dynaamisella
medialla,
erityisesti videolla, on aktiivisuustasoa nostattava vaikutus.
Dynaaminen media myös kiinnittää
käyttäjän huomiota. Tämän takia video,
animaatio ja ääni toimivat kiinnostusta
herättävinä elementteinä. Niiden
käytössä tulee kumminkin olla varovainen, jottei
käyttäjä tunne niitä häiritseviksi huomion
riistäjiksi.
Puhe
kiinnittää
ihmisen huomion tehokkaasti, koska keskustelun seuraaminen on ihmiselle
hyvin luontainen toiminto. Äänen valinta vaikuttaa
käyttökokemukseen - naisen ääntä
pidetään monesti rauhoittavana ja tietoa
välittävänä, kun taas miehen ääneen
liitetään määrääviä ja
auktoritäärisiä mielikuvia.
Kuten edellisessa kappaleessa näimme, kuva
on hyvin tehokas tiedon
välittäjä. Kaikki tuntevat sanonnan "Yksi kuva puhuu
enemmän kuin tuhat sanaa". Kuvaa voidaan käyttää
myös puhtaasti esteettisenä elementtinä. Koska
pysähtynyt kuva ei ole tehokas huomion kiinnittäjä, kuva
toimii hyvin taustana muulle informaatiolle. Kuvalla voidaan myös
värein ja tummuusastein luoda tunnelmaa.
Musiikilla
on voimakas
tunteisiin vetoava ja tunnelmaa luova vaikutus. Musiikin käytössä
täytyy ottaa huomioon kulttuuriset seikat. Musiikki on voimakas
tekijä kulttuuri-identiteetin rakentumisessa, joten
väärä musiikkivalinta voi karkoittaa tiettyihin
kulttuuriryhmiin kuuluvat sivuilta. Esimerkiksi vanhemmat ihmiset
voivat kokea nuorisomusiikkia sisältävät sivustot
sopimattomina itselleen.
Luonnon
äänet, kuten
linnunlaulu ja juoksevan veden ääni, vaikuttavat ihmisiin
rauhoittavasti.
Lähdemateriaali: Alistair Sutcliffe, "Multimedia user interface design"
(kirja "The Human-Computer Interaction Handbook")
|
|
